Ruunaan luonnonsuojelualue 18.01.2012

Talvinen luontoretki Ruunaan luonnonsuojelualueella
 kuvassa Korpilahdensuolla

Auringonlasku Lieksan joella

Säynäsemänlampi

Hirven jäljet Korpilahdenkankaalla

Mielessäni on jo kauan aikaa ollut toive lähteä talviselle luontoretkelle Ruunaan järven takaiselle luonnonsuojelualueelle. Järven takaiset erämaat ovat tavalliselle kulkijalle melko vaativat tavoittaa talviaikana ja kesäisinkin. Suurin osa tuosta kauniista lähes koskemattomasta erämaasta sijaitsee valtakunnan itärajaan rajaoittuvalla rajavyöhykkeellä, jossa liikkuminen ilman erityistä rajavyöhykelupaa on kielletty.  Osa suojelualueesta sijoittuu kumminkin liikkumiselle sallitulle alueelle, mutta on tavoitettavuudeltaan normaali retkeilijälle hankala saavuttaa. Teitä suojelualueelle ei tule ja varsinkaan talviaikana alueelle pääsee pääasiassa vain kahta koko talven aurattuna olevaa yleistä tietä; Ruunaan järven etelärantaan Itkiinpohjaan tulevaa tietä ja Ruunaan järven pohjoispäässä Matkalahteen tulevaa tietä.

Itselläni rajavyöhykelupa on. Palvelinhan rajavartiolaitoksessa lähes 29 vuotta ja nykyisessä työssäni luonto-oppaana toivon saavani opastettavia myös tuolle niin vähän tunnetulle, eristetylle ja todelliselle erämaa-alueelle.

Vaelteleehan alueen soilla ajoittain metsäpeuroja Venäjän rajan takaa ja taivaalla kaartelee maakotka ja onhan alueella varsin runsas hirvikanta. Suojelualuetta rajoittaa siis idässä valtakunnan raja, kaakossa Venäjältä Ruunaan järveen virtaava Lieksan joki, lännessä suuri lähes 20 km pitkä ja 1,5 km leveä Ruunaan järvi ja luoteessa taas Venäjältä Ruunaan järveen laskeva Tuulijoki.

Alue on mitä erinomaisin erämaa vaeltajalle, melojalle ja erämaisista maisemista nauttivalle luontoretkeilijälle. Alueella ei ole merkittyjä reittejä juuri ollenkaan, mutta Ruunaan vesistön rantamaisemiin on Metsähallitus rakentanut useita nuotiopaikkoja taukopaikoiksi. Tietoa alueesta löytyy Metsähallituksen sivuilta www.luontoon.fi.

Pakkasin siis reppuuni tarvikkeet päivän retkeä varten ja suuntasin asuntoauton keulan kohti Itkiinpohjaa. Valitsin päivän säätietojen mukaan niin kuin yleensä teen. Odotukset ovat korkealla auringon näyttäytymisen suhteen. Onhan takana useita retkiä; pilvisiä, harmaita ja pimeitä päiviä ennusteista huolimatta. Mutta tietenkin sydäntalvi meillä pohjolassa on pimeä.

Saavun Itkiinpohjaan, johon yleinen tie päättyy. Tien pää on merkitty opaskarttoihin myös matkailuajoneuvon paikoitukseen. Tiedän, että Ruunaan järvellä kalastavat pysäköivät autonsa ja peräkärrynsä tien päähän ja joskus alueella on ahdasta, mutta nyt paikalla on vain yksi maasturi peräkärryineen. Autolta on lähdetty moottorikelkalla järvelle, ilmeisesti verkkomiehiä. Yhtään matkailuajoneuvolle tarkoitettua taskua ei ole avattu, joten peruuttelen autoni kulmaan, jossa se olisi mahdollisimman vähän kenenkään haittana ja kääntymistilaa isommallekin autolle alueelle vielä jäisi. Silmiini pistää tien laidassa oleva hassu kyltti, jossa kielletään pysäköimästä tien päähän aurauskaluston liikkumista varten. Eli pysäköintialue, jossa ei saa pysäköidä, melekosen omituista. Onneksi lunta ei sada, tiet on jo aurattu ja hyvin onkin ja luvassahan on poutaista, uskoakseni.

Autossa puen upo uuden lumicamo-puvun päällimmäiseksi, reppu selkään, ovet lukkoon ja kunnon Lampisen tervatut puusukset jalkaan ja eikun menoksi. Lasken myötämäen jäälle mootorikelkan jälkeä ja huomaan onnekseni, että jäällä menosuuntaani on merkitty vahva moottorikelkkaura, jota tietenkin osasin aavistella, sillä onhan Ruunaan järvi kalaisa ja suosittu verkkomiesten kohde. Pakkasta on vajaat -8 asetta, melko tyyni, täysin pilvessä ja kohta jo lumihöytyvät putoilee taivaalta. No se siitä auringosta. Huomaan, että jäälle kelkan jäljille on noussut vettä. Onneksi se on jäässä ja suksi luistaa hyvin. Muutaman sadan metrin hiihdon jälkeen koukkaan uralta umpihankeen kokeillen lumen kantavuutta. Pian kuitenkin palaan takaisin paanalle, koska lumen alla hölskyy sula vesi, joka välittömästi nousee ladun läpi  tummaksi nauhaksi. Onneksi ei kerenny suksi vielä kastua. Tasaan vauhdin sopivaksi, jottei paita kastuisi hiestä ja etenen kohti noin neljän kilometrin päässä olevaa Suusaarta. 

Verkkojatoja näkyy siellä täällä uran varrella ja havaitsen ainakin kolme verkkoporukkaa tällä hetkellä olevan kokemassa pyytöjään, kaikilla moottorikelkat kulkuvehkeinään. Ruunaan vesistöllä moottorikelkkojen käyttö on sallittu, mutta muuten luonnonsuojelualueella ei.

On kuin olisi palannut jonnekin paratiisiin. Mieli on rento ja kevyt, ei häiritse meedia eikä mukaan häly. Ahneus ja markkinavoimat ovat kaukana. Täällä voi olla sinut kaikkien eläväisten kanssa ja aistia luonnon alkuvoimaisuuden ja aitouden.

No paita kastui kumminkin ja nyt on riisuttava ainakin yksi ohut pusero alta pois. Stoppaan Suusaaren kupeeseen, kevennän varustusta ja samalla otan ensimmäiset valokuvat harmaasta järvimaisemasta. Kuuntelen ja vedän raitista talvi-ilmaa keuhkoihini. On hiirenhiljaista! Vain oman sydämeni äänet kuulen korvissani. Otan kulauksen vettä ja jatkan matkaani. Suusaaren päähän loppuu kelkan jäljet. On kääntänyt ympäri ja palannut takaisin tulouralleen, kelkkamies. Edessäni on Lieksanjoen lasku-uoma Ruunaan järveen. Mitenkähän jää kantaa? On ollut niin lauha talvi ja lunta on tullut suojaamaan vähäisenkin jäätymisen, ja tuo virran vaikutus. Olen suunnitellut kiertäväni tarpeeksi kaukaa jokisuun järven puolelta, jotta reitti olisi turvallinen. Hetken päästä havaitsen jään yli tulevat vanhat hirven jäljet mantereelta kohti Suusaaren pohjoispäätä. Jos kerta hirvi on tuosta mennyt, niin kyllä se minuakin sitten kantaa ajattelen ja työnnyn kohti 300 m päässä olevaa vastarantaa. Jään päälle kertynyt paanne on kovaa ja kantaa hyvin. Lähellä vastarantaa on lumista ja siellä tunnen sauvan alla taas vettä jään päällä. Nopeutan kulkuani ja koetan mahdollisimman kevyesti liu'uttaa rantatörmälle kastamatta suksia. Rantahetteikössä näkyy useita sulia silmäkkeitä, maa ei ole roudassa.

Rannalla kaivan taskustani kartan, varmistan oikean suunnan ja jatkan umpea kahlaten kohti rämettä. Lumi kantaa kohtalaisen hyvin, upottaa noin 10 cm verran, luisto ei ole kovin hyvä, mutta puusuksi on helppo hiihtää. Aina se pitää sen minkä metsäsuksen tarvitsee. Rämeen laidassa kuvaan lumikon jälkiä. Lumikko on pitkillä loikillaan edennyt pitkin rantaa. Vanhoja hirven jälkiäkin on suolla useita. Rämeeltä suuntaan kahden kuivanteen välistä laajalle suoalueelle, jossa toivon näkeväni lisää jälkiä ajattelen. Ennen suolle laskeutumista on taas pysähdyttävä huilaamaan. Lasken repun suksille ja siemaisen pullosta hieman vettä samalla tähystäen suolle ja kuunnellen tarkasti. Erämaa on kuitenkin vaiti ja maisema rikkumaton. Kauaa en paikoillani ole, sillä pian alkaa koleus tuntua kostealla iholla ja kaipaan taas liikettä. Valitsen reitin harvaa kitupuustoa kasvavan suon yli kohti seuraavaa kangasta. Matkalla pysähdyn pienen avoimen nevan laitaan ottamaan muutaman kuvan ennen kuin jatkan kankaalle. Olen jo täysin erämaan lumoissa. Kankaan reunassa havaitsen hirven jäljet. Siinä hirvi on kulkenut kankaalla metsän suojassa ruokaa etsien. Lunta kankaalla on noin 40 cm ja suolla hiukan enemmän. Jäljistä päätellen hirvi ei ole ollut kovin isokokoinen ehkä naaras. Yksin ja rauhassa elikko on elinaluettaan tarponut. Taas tiheän kuusta kasvavan rämeen läpi sulia silmäkkeitä kierrellen pienelle purolle, joka laskee Säynäsemälammille. Puron varressa huomaan hirven pudonneen matalaan uomaan, ponnistaneen sieltä ylös ja jatkaneen sitten puronvartta kohti pohjoista. 

Taukopaikalle on puron vartta matkaa lähes kilometri. Heikko lumisade on tauonnut ja taivaalla näkyy suuria kirkkaan sinisiä aukkoja. Kohta muuten paistaa aurinko, ajattelen, ja sujuvin potkuin suuntaan kohti Säynäsemälammin taukopaikkaa tulistelemaan taukotulille. Kierrän lammen rantaviivaa, koska jäällä on vettä. Yksinäinen korppi laulaa kauempana edessäpäin ja aurinko luo kaunista orannsinpunaista valoaan latvustoihin, huikeeta. Kohta olen taukopaikalla, joka on koskemattoman lumen peitossa. Hiihdän suoraan puuvajalle, teen sylyksen kuivaa pilkettä kirveellä, otan klapin syttytervasta ja palaan nuotiopaikalle. Potkin lumet tulisijasta syrjään ja kohta loimuaa paikalla lämpimät tulenliekit. Kuulostelen korpin laulua makkaran paistuessa tulen loimussa. Asetan kameran jalustaan ja kuvaan vitkalla muutaman nuotiokuvan kauniiseen auringonpaisteiseen vastavaloon.

Pian kaakon suunnasta kuuluu moottorin jylinää, terästän kuuloani, ääni voimistuu ja kohta tunnistan tutun rytmin äänessä. Sieltä on tulossa rajavartiolaitoksen helikopteri valvontalennolla rajaa seuraten rajaetelästä rajapohjoiseen. Otan vaistomaisesti kellon ajan ylös ja seuraan, kun ääni on kohdallani ja pian kaikkoaa kohti luodetta. Muistuu työura mieleeni. Niin monesti itse ole noilla lennoilla mukana ollut ja rajaa valvonut, että melkein tulee ikävä noita aikoja ja hyviä työkavereita. No nyt saan täällä turvallisesti vaeltaa näissä erämaissa tietäen, että rajaa valvotaan kaikissa olosuhteissa ja kaikkina vuodenaikoina. Noista hyvistä ajoista jäi minullekin vahva kaipuu erämaihin ja luontoon.

Kauniissa auringon kultaamassa maisemassa jatkoin taukopaikalta lammen kautta kohti Lieksan jokea. Toivoin lammella näkeväni peuran jälkiä, mutta niitä ei siellä tällä kertaa ollut. Korppi tuossa lentää ohitseni. Kilkattaa äänellään, kieppaa lentonsa väliin selälleen kohdallani. Toistaa tempun useasti. Tuli muuten tervehtimään kulkijaa ja taitaa olla korppikin mielissään kevään, olisikohan ensimmäisistä auringonsäteistä, jotka lupailivat jo kuin kevään airueina valoisempien aikojen lähestyvän.

Korppi lentää tiehensä. Editseni lentää jokin haukka nopein siiveniskuin, väliin liitäen. En kerennyt sitä tunnistamaan, kun jo metsän sekaan sukelsi. Usvaa nousee sulkupuron suolta, kuvaan näkymät, pakkanen on kiristymässä. Pakkasusvaa nousee nopeasti maiseman ylle ja Lieksanjoen uoma ja ympäristö on jo kokonaan usvan peitossa. Lämpötila laskee melko nopeasti -15 C asteeseen. Kuvaan joen ranalla hirven jäliä ja kaunista auringonlaskua usvan seassa. Joen rannassa pysähdyn. Jatkaisiko joen yli vai rantoja myöten tuloreitille. Päätän seurata rantaa kohti jokisuuta, sillä parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan sanonta nousee mieleeni vahvasti.

Pakkanen tuoksuu tuoreelle, päivä hämärtää jo hieman. Näen joen rannalla riekon jälkiä, runsaasti hirven jälkiä varsinkin Korpivirran ja Korpilahden alueella. Miten ovat uskaltaneetkin virran niskalta joen yli kulkea. Tuossa kumminkin ovat kääntyneet pois samoin vastarannalla näkyy kohta, jossa hirvet ovat tapautuneet joen jäälle, mutta kääntyneet pois. Olisiko vaisto varoittanut vaarasta. Minkki oli jättänyt loikkajälkensä myös rantamaastoon. Hiihtelin päivän hämärtyessä jokisuulle, sieltä edelleen aamulliselle jäljelleni ja takaisin jäälle. Pysähdyin järven rannalla siemaisemaan taas vettä, joka oli nyt jäätynyt pullossa hileiseksi jäähötöksi.

Jäällä aamupäivällisille jäljilleni oli noussut vesi. Tunnustelin ladun reunalta kantavampaa hankea ja koetin kevyin nopein potkuin edetä kohti tuttua kelkkauraa kastamatta suksia. Päivä alkoi jo hämärtää, kun olin päässyt takaisin tulouralleni. Matkaa olisi vielä tuo reilut neljä kilometriä jäljellä kelkkauraa hiihdellen.

Saunasaarten kohdalla pysähdyin katsomaan ohitse lentävää korppia. Korppi kilkahteli samalla tavalla kuin päivällä näkemäni. Heittäytyi lennossa välillä siivet supussa selälleen ja taas siitä takaisin normaaliin lentoon. Korppi teki tempun useaan kertaan kuin esitellen lentotaitojaan minulle. Harjoitelleenko jo soidinlentoa kevät mielessä tai muuten on tyytyväinen oloonsa ajattelin. 

Tunti siinä meni järven selkää hiihtäessä. Päivän pimetessä näkyi pieni valon tuiju pienen mökin harmaan saunan ikkunasta. Joku siellä virittää saunaan jo valkeaa. Tekee jo minunkin mieli saunaan rentouttamaan päivän rasitukset kehosta. 

Loppumatka jäällä sujui joutuisaan. Autolla välineiden huolto ja pakkaus ja kotimatkalle kevein rentoutunein mielin. Illalla kuuma sauna kotona kruunasi koko päivän.

Täytyyy ensiviikolla palata taas sinne erämaahan. Kyllä ne peurat varmaan vielä löydän, ajattelen kun vaivun illalla syvään uneen.

Retkille kauniiseen luontoon www.caret.fi
Lisää kuvia: https://picasaweb.google.com/107534911036402479172/NettisivujenKuvia