Patvinsuon Kansallispuisto 30.10.2011

On jo odotettu lunta ja pakkasia, mutta talven tulo näköjään viivästyy tänä vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että syksyn hyvät vaellusolosuhteet sen kuin jatkuvat. Mikäs onkaan näin hulppeissa maisemissa taivaltaa. Vaikka luonnossa on nyt erinomainen tilaisuus nauttia hiljaisuudesta, kuunnella ajatuksiaan ja aistia syksyn raikkautta, ei luonto silti ole aivan kokonaan talviunillaan vielä. Kulkiessani Patvinsuon kansallispuiston Olkkosen polkua havaitsin suolla jotain valkoista. Pian se osoittautui metsäkanaksi, joka parinsa kanssa etsiskeli syötävää syksyn värjäämältä suolta. Tallensin tämän kauniin ja nykyään ehkä vähän harvinaistuneen linnun kamerallani ja jatkoin polkua aistit valppaana sieppaamaan ympäristöstä vielä lisää luontoelämyksiä. Kohta kahahtikin läheisestä puusta metso siivilleen. Seurasin sen vakaata lentoa katseellani toivoen sen jäävän tarkkailtavaksi johonkin lähi puuhun, mutta metsolla oli mielessään eri suunnitelma. Jatkoin tasaista, upeissa maisemissa, kulkevaa polkua tarkkaillen maastosta jälkiä ja viitteitä eläimistä ja niitähän oli. Surkanpurolla majava oli syönnöstänyt hetki sitten kaatamaansa koivua, polun ylitse oli kulkenut hirvi kiireettömästi varpuja hamuillen ja kohta jäniksen loikkajäljet sammalikossa kertoivat jänöllä olleen kiire, olisiko kulkijaa säikähtänyt. Nyt suolle aapaa ylittämään ja mikäs on kulkijan näin hyviä pitkosteitä saapastella, ei kastu vaelluskenkä, vaikka tossuissa kulkisi. Pysähdyn hetkeksi selkoselle tähyilemään suon värileikkiä, joka nyt on muuttunut kauniin ruskean ja harmaan eri sävyiksi. Kaukana metsän reunassa viivehtii joutsenpari ruokaillen asuinalueellaan kuin mennyttä kesää etsien tai ehkäpä jo tulevan kevään pesäpaikkaa tiedustellen. Historiaakin suolle mahtuu. Kerrotaan partisaanien sodan aikana täältä tihutöilleen retkeilleen. Vanhat ikihongat leimoineen ja pilkkoineen kertovat taas  menneistä hakkuista ja metsämiehistä, sekä heidän uurastuksestaan tämän maan hyväksi. Retken päätteeksi istahdin Kurkilahden taukopaikalle, siemailin vettä ja katsoin rannan autiutta, mikä rauha!

Tiilikkajärven kansallispuisto

Matkasin 25.10.2011 Tiilikkajärven kansallispuistoon tarkoituksena tutustua kansallispuiston kohteisiin. Päivä oli hieman harmaa valokuvausta ajatellen, mutta patikointiin oikein sopiva. Kävelin hyvin merkattuja ja hoidettuja polkuja ensin Venäjän hiekalle, sieltä Itkonjoen Uiton kämpälle, edelleen Tiilikan autiolle, josta Koirakiven taukopaikan ja Uiton kierron kautta takaisin kansallispuiston infopisteelle yöpymään matkailuautossani. Reitin kokonaispituudeksi tuli kaikkine mutkineen noin 13 km. Reitti on erittäin kaunis ja helppokulkuinen. Tiilikkajärvi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet retkeilyyn vaeltaen tai meloen. Maisemat ovat myös erittäin kuvaukselliset. Mielenkiintoisimmat tutustumiskohteet ovat ehdottomasti Tiilikan aution autiotupa sekä Täyssinän rauhan rajakivi v 1595. Rajakivi sijaitsee Tiilikkajärven koilliskulmassa olevalla luodolla. Tiilikan aution vanhalla asuinpaikalla on kuuluisa menneisyys. Siellä syntyi (1770- 1833) ja asui Suomen sodan (1808- 1809) tunnetuin sissi- ja rajakapteeni Olli Tiainen. Paikan voisi näinollen kuvailla vaikka jonkinlaiseksi pyhiinvaelluskohteeksi niile, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta. Kansallispuiston maisemalle ovat ominaista kaunisrantaiset vesistöt ja suuret marjaisat suot. Matkallani tapasin palokärjen, teeriä ja koskikaran sekä havaitsin hirven jälkiä ja majavan tuoreita syönnöksiä. Kyseiset eläimet ovat kohteen tavanomaisimmat, mutta kansallispuistossa on tavattu myös susia ja karhu. Kansallispuisto sopii erinomaisesti kaikenikäisille retkeilijöille ja tarjoaa mielenkiintoiset historialliset tutustumiskohteet ja hyvät taukopaikat opasteineen. Kiitos siitä maanomistajalle Metsähallitukselle.

http://www.caret.fi/

Kieverrysjärvet, Jonkerinsalon suojelualue, luonnossa hiljaista

Syksy on saapunut  luontoon. Päivät ovat harmaita ja usein sateisia. Syksyinen luonnon värihehku
antautuu hiljalleen talven odotukseen. Luonto on hiljainen vain metsän raikas syksyinen tuoksu saa aistit valpastumaan. Jossakin yksinäinen teeri virittää kukerrustaan kuin muistaen, ennakoiden kevään koittavan. Seuranasi pieni harmaa tiainen häärää kiireesti ruoakavarastojaan talvikuntoon sanaillen hennolla äänellään
 kulkijalle toiveensa.

http://www.caret.fi/